Rakentamista, leipomista, ompeluita, elektroniikkaa ja askarteluja.... Kaikenlaista säätämistä yhdessä ja erikseen, sen mitä kolmen lapsen perheessä ehtii. Blogin parissa häärii perheen aikuiset, joista Marjan sydäntä lähellä on askartelut, ompelut, pihan laitto ja erityisruokavaliollisille leivonta ja Maunu on keskittynyt enemmän rakentaiseen ja elektroniikkaan.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Lasin etsaus

Ostettiin loppuvuodesta Silhouette Curio. Opiskeluiden vuoksi on mun askartelut jääny aika vähille, mutta toki jotain ollaan tehty. Yksi mitä yhdessä testattiin oli lasin etsaus. Ja harjoitteluhan on amatööreille, joten suoraan tietysti tuotteelle. Maunun työkaverille läksiäislahja, konjakkipullo. Olivat ostaneet porukalla pullon, joka ei ollut edes halvimmasta päästä, lähtökohtana oli vain mahdollisimman laaja lasipinta-ala, johon me voitaisiin etsata. Tajuttiin vasta jälkikäteen - paljon jälkikäteen, että miten onnekaita oltiin.


Konjakkipulloon lasin etsaus. Pullossa oli hyvä tasainen pinta.
Etsaus konjakkipulloon meni tosi hyvin, ei ollut mitään ongelmia. Melkein alkoi jo leijuttamaan, miten hienoja juttua saakaan tehtyä. Kunnes sitten ostettiin Ikeasta pari lasipulloa. Ne piti olla tuliaiset. Toiseen Ninjago ja toiseen Olaf. Mikään ei sitten mennyt putkeen. Ensin terä ei leikannutkaan kalvoa niin nätisti kuin piti ja leikkasin kalvon vissiin kolmeen kertaan.

Sitten se etsaus. Eihän siitä tullut mitään. Kokeiltiin kerran. Ei annetussa ajassa tapahtunut yhtään mitään. Ihan hailukka jälki näkyi, jos pulloa käänteli oikeassa valossa. Uudelleen ja nyt annettiin mömmöt olla meidän parin tunnin hiihtoretken ajan. Jälki vähän parempi, mutta silti niin hailu, ettei sellaista voinut antaa.

Ikean lasimaljaan etsaus ei onnistunut. Vain ääriviivat hahmottuivat heikosti.  Etsaus aine ei toiminut oletetusti :(
Itkuhan siinä meinas tulla. Ja epätoivo. Eihän näitä asioita yleensä kovin hyvissä ajoin tehdä. Ei tälläkään kertaa. Kierrettiin paikalliset kaupat, eikä missään ollut oikein tähän kelpaavaa lasikulhoa/pulloa tai mitään. Yksi sitten kelpuutettiin ja etsattiin siihen ihan menestyksellä Ninjago ja Olaf.

Tästä opittiin se, ettei niissä ohjeissa ihan turhaa lue, että kokeile pienelle alueelle ensin varsinaisen työn tekemistä...


Vasemmalla Ikean malja jyrsimellä tehtynä/korjattuna ja oikealla etsattu kuva. Jyrsimen jälki on paljon rosoisempaa, mutta samalla enemmän käsintehdyn näköistä.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kasvihuoneen "lasituksen" suunnittelua.

Tänään on pähkitty urakalla kasvihuoneen lasitusta. Vaihtoehtoja on monia, mutta muutama yleisesti kinasteltu: käytetyt ikkunanpokat, karkaistu lasi, polykarbonaatti ja muovikalvo.

No koska tämä meidän kasvihuone on osittain pihan koriste, niin muovikalvo on pois suljettu, mutta toki jos kasvihuonetta tekee pellonreunaan, niin miksi ei...

Vanhat ikkunan pokat poistuu laskuista, koska laskimme, että työtunnit ovat suuret niitä siiistiessä. Mutta en epäile, etteikö niistä hyviä saisi. Ennen vanhaan pokat tehtiin ydinpuusta ja tällöin käyttöikä on todella pitkä. Vanhojen ikkunoiden ongelmaksi koituu myös lapsiturvallisuus.

Jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa karkaistu lasi ja polykarbonaatti! Näistä tarkempaa ajatusta alla...

1. Karkaistu lasi tarjoaa paremman sääkestävyyden, joka on toki hyvä polykarbonaatillakin (kohan ei ole kierrätettyä tavaraa ja on hyvin UV-suojattua ja paksuus on 10mm luokkaa). Pienen Googlailun jälkeen hinnatkin ovat hyvin samaa luokkaa.

2.Kirkas lasi päästää paremmin valon taimille, mutta polykarbonaatti taas hajottaa valoa paremmin, joka on tärkeää kasvien koon suurentuessa. Kirkas lasi aiheuttaa kuumia pisteitä kasvien ympäristöön ja voi näin polttaa lehtiä. Eli kirkas lasi tarvitsee verhot käytännössä kaverikseen.

3.Lämmön eristävyys on polykarbonaattilevyssä paljon parempi, josta hyötyy aina keväällä ja syksyllä. Lasi-ikkunan vieressä lehdet saattavat paleltua tai kosteus tiivistyä lehdille. Mutta toki verhot (kohdassa kaksi) auttavat lasi-ikkunaa myös pikkasen eristämään lämpöä paremmin.

4. Polykarbonaattilevyjen päihin ja sisälle kertyy levää ja se ei kestä järeitä kemikaaleja. Tästä itse ajattelen, että lasi-ikkunat olisi helpompi pitää puhtaina.

5. Ulkonäöltä kasrkaistu lasi on kaunis ja polykarbonaatti enempi tuotantolaitoksen näköinen, mutta toki muovikalvoa paljon kauniimpi.

No vielä emme ole aivan varmoja mitä valitsemme, mutta polycarbonaatin lämpö ja valon hajoavuus ovat herkullisia ominaisuuksia, mutta toisaalta lasin tyylikkyys, kauneus ja pitkäikäisyys ovat myös tärkeitä ominaisuuksia.

Ainiin yksi asia unohtui :) Lasin eri aallonpituuksien läpäisevyys. Siis kukat tarvii eri värejä ja myös kaukosäätimestä tuttua IR-valoa. Ja siis eri materiaalit päästää läpi eri aallonpituuksia. Olisi kurja omistaa kasvihuone, joka on valoisa, mutta kukat ei kasva, heh heh. No mutta seuraavan laisen käyrän löysin. Ja siis lasi pärjää hyvin ja hyvälaatuinen polykarbonaattikin on ihan hyvä. (http://www.wintergardenz.co.nz/glass-vs-poly-vs-film.html)
Eri aallonpituuksien läpäisykyky.





sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Pyöräkatoksen muoto rupeaa hahmottumaan

Pyöräkatoksen muodot rupeavat hahmottumaan

Viikonloppuna paistoi aurinko, tuli lunta, rakeita ja vettä Silti ehti vähän sirrrrkkeliä pyörittelemään :)
Ensimmäinen sivuseinä laudotettu ja runkoo vielä vähän vahvistelin. Nyt on jämäkkä kehikko. Kattoa varten täytyy lisätä vielä runkopuuta (2*4"). Vähän tiheämpään verhoiluun päädyttiin, että näkösuoja on pikkasen parempi. Illalla ei meinannu malttaa lopettaa, se on aina sama juttu kun tekee jotain missä ulkonäkö paranee nopeasti:)

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Gluteeniton, maidoton porkkanapiirakka

Perheemme esikoisella on tämän vuoden puolella ollut tiukka dieetti, joka noudattaa aika pitkälti ns. Fodmap-dieettiä. Kiellettyjä ovat kotimaiset viljat kauraa lukuunottamatta, pähkinät, maito, soija, pavut, xylitoli ja sorbitoli. Aiemmin perheen miehillä oli vain maidoton ruokavalio, mutta nyt ollaan toisinaan oltu haastavissa tilanteissa.

Perheemme kuopus taas on nirso. Ei ainoastaan ruokien suhteen, vaan myös herkkujen. Hän ei syö karkkeja. Kekseistäkin suurin osa jää syömättä, samaten munkit ja pullat, joissa ehkä mahdollisesti saattaa olla jotain ylläriä sisällä. Niin kuin esimerkiksi hilloa. Suurin herkku on ehdottomasti porkkanakakku. Sitä neiti tilasi myös sille päivälle, kun kummi tuli kylään.

Pähkinöitä niille, joille se on sallittua.

 

Porkkanapiirakka (gluteeniton, maidoton, soijaton)

2 munaa
1,5 dl ruokokidesokeria
75 g sulatettua margariinia (maidoton)
1 tl vaniljasokeria
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl kanelia
1 dl kaurajauhoa
1,5 dl gluteenitonta jauhoseosta (esim. Semper finmix)
3 dl porkkanaraastetta

Kuorrutus:
150 g kaurapohjaista "tuorejuustoa" (Oatly
1 tl vaniljasokeria
n. 1,5-2 dl tomusokeria

Paistetaan 175 asteessa n. 30 minuuttia. Kuorrutuksen maku tasaantuu, kun antaa olla vaikka seuraavaan päivään jääkaapissa.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kasvihuoneprojekti

Meidän perheessä ei tarvitse yleensä toista ihan hirveästi yllyttää. Kasvihuone oli sellainen "sitten joskus ehkä". Todettiin muutama viikko sitten, että ehkä me voitaisiin sellainen tehdä jo tänä kesänä, niin ensi kesänä se olisi sitten käytössä. Ja sellainen ihan pieni, ehkä 5 neliöö olisi ihan hyvä. Muutaman päivän jälkeen suunniteltu koko oli jo kasvanut kaksinkertaiseksi. Ihan ei ole vielä lopullista kokoa löyty lukkoon, eikä malliakaan. Se vain, että ihan itse tehdään - niin ja paikkakin on. Alapihalla oli toinenkin ongelma kohta nurmikon leikkuun kanssa. Tulee nyt sitten sekin parempaan käyttöön.

Kuvassa näette jo melkein valmiin kasvihuoneen




Tänään kävi kaivuri tekemässä kuopan. Siitä se sitten lähtee. Pitää yrittää pitää homma jotenkin kasassa, ettei ihan lähde lapasesta. Jotain automatisointia sinne on jo suunniteltu...

Pyöräkatoksen perustukset

Aina kevään tullen pyörät on vallanneet autokatoksen ja auto on ollut sitten taivasalla. Lumien sulaessa tutkailtiin pihalta eri vaihtoehtoja ja päädyttiin lopulta pyöräkatoksen tekemiseen alapihan laidalle kohtaan, josta nurmikon leikkuu on ollut vähän hankalaa.

Eilen tehtiin perustukset, valettiin pilarit. Routaeristyksiä ei tarvittu, kun kallio löytyi aika pinnasta. S100:sta meni 6 säkkiä ja harkkoja n. 2 jokaiseen pilariin. Katoksen idea otettu Tee Itse -lehden nrosta 9/2014


Kolme viidestä pilarista